Avaudunpa tässä vielä, kun aikaakin on monta kymmentä minuuttia.
Syksyn alussa meille kerrottiin, että luvassa olisi kahdeksan olo-tapausta. Mainittiin myös, että tapausten määrää oli vähennetty edellisvuodesta kahdella, koska viimeiset Olot oli koettu jo hieman turhiksi. Kun tämän vuoden kurssilaiset olivat kokoontuneet kahdeksan kertaa yhteen, ei lopusta ollut vielä tietoakaan. Osassa tapaamisista oli ollut vain pelkkä purkusessio ja vastaavasti näitä seuraavissa tapauksissa pelkkä uuden aiheen avaus, mistä johtuen kokoontumisien määrä kasvoi. Miksi näin? Miksei määrää olisi voinut vain pitää kahdeksassa ja käydä jokaisessa tapaamisessa sekä vanhan ongelman purku että uuden avaus? Hiukan kyseenalaista oli myös dialogikartan käytön opettelu olo-session aikana. Mihin kyseistä taitoa itse asiassa tarvittiin? En kokenut sen millään tavalla parantaneen aikaansaannostamme.
Vielä vaan jaksaa kysellä ja ihmetellä… Ei loppua näy

1 comment
Comments feed for this article
tammikuu 24, 2008 at 10:26 ap
Svante
Toi dialogikarttaohjelma oli meille tyylikästä bonusta. Eihän mikään uusi oppi ole turhaa. Ohjelmaahan olisi voinut käyttää jakkapas Nasta-bottimme suunnittelussa.