Huhhuh!

Sydämeni on juuri nyt jossain reilusti korvien yläpuolella ja hyvä että henki kulkee. Olin pakkaamassa loppuraporttia kivasti jar-pakettiin, kun epähuomiossa pakkasin kansiossa olevat kuvat jar-paketiksi loppuraportin päälle. Muutaman tuskaisen minuutin aikana aloin jo heittää toivoa, sillä en ollut jättänyt rapottia auki mihinkään ohjelmaan auki, ja levyltä se oli jo kadonnut teille tietymättömille. Onneksi olin eilissäpäivin asentanut kokeilumielessä erään tekstieditorin koneelle täysin toista tarkoitusta kuin loppuraporttia varten. Editori kuitenkin värjäsi html-syntaksin kivasti, joten päätin lisäillä linkit raporttiini sillä (laiskana miehenä tein sen muuten OpenOfficella). Tuo ihana tekstieditori ottaa muokattavasta dokumentista vanhan version talteen, ja näyttää edellisellä muokkauskerralla auki olleet dokumentit kun ohjelman avaa. JESSSSSSS!!!!11!!1. Onneksi en sentään painanut “kyllä”, kun ohjelma ilmoitti tiedoston muuttuneen levyllä ja kysyi, haluanko päivittää muutokset editoriin.

Aina joskus elämä voittaa onneksi…

Mutta täytyy todeta, että tämä jännitysnäytelmä loi kurssin loppumiselle melko hienot puitteet.

Mutta noinniinkun yleisesti on kyllä ollut hieno kurssi kaikenkaikkiaan. Työtä on joutunut tekemään sairaasti, mutta on siitä oppinutkin. Alkuun ei osannut aavistaa, että pystyisi joskus niihin asioihin, joita nyt tekee. … …

…

Tässä mielentilassa en kyllä kykene kirjoittamaan yleistä liibalaabaa kurssista yhtään tuon enempää. Sitäpaitsi uskon, että muut ryhmäläiset ovat kirjoittaneet aivan yllin kyllin kommenttia kurssin vaikeudesta ja opituista asioista ja tuskaisista deadlineistä (seuraavaan aikaa 10min parhaillaan), joten voisin ottaa jotain erilaista näkökulmaa.

Vaikka kyseessä on ohjelmointikurssi, on yksi kurssin arvokkaimmista anneista ollut sosiaalinen. Nimittäin se, miten kurssi on auttanut tutustumaan muihin phukseihin sekä myös assareihin.Läpi kurssin ollaan yhdessä hajoiltu saman koodin parissa, autettu toisiamme ongelmissa ja myös tehty yhdessä erilaisia ryhmätöitä. Esimerkkinä eräs mieleenpainuvimmista muistikuvista kurssilla on muutaman muun kurssilaisen kanssa viettämäni yö olkkarilla/T-talolla koodauspikkujoulujen merkeissä. Koodauksesta ei tosin välttämättä tullut mitään, mutta hauskaa ainakin oli. Se oli hienoa se, ja ilman tätä kurssia sitä ei olisi tapahtunut!

Se mitä haluan sanoa on, että Studio1:llä on korvaamaton merkitys yhtenä niistä monista tekijöistä, jotka hitsaavat infolaista phuksiporukkaa yhteen, ja luovat sitä kivaa kiltameininkiä, mikä Athenessa vallitsee.

Enempää en ehdi kirjoittamaan, eikä oikeastaan tässä mielentilassa pää enempää kestäisi, joten nyt voin varsin tyytyväisin mielin todeta, että

SO LONG STUDIO1 !!!1!!1!!!!!!!