Yhdyn muihin: huh, mikä kurssi. Voiko sellasta ahdistuksen ja stressin määrää sanoin kuvailla? Syksyn läpi jatkuneet jokaviikkoiset deadlinet, osaamattomuuden tunne, motivaation puute ja muun elämän kärsiminen. Siinäpä päälimmäiset fiilikset.

“Meetkö koululle lauantaina?” oli peruskysymys, jonka kuulin ystäviltäni, kun he suunnittelivat yhteisiä aktiviteetteja. Vastaus oli lähes poikkeuksetta myöntävä. “Miten pitkään toi voi jatkua?” oli toinen kysymys, jota kuulin erityisesti joululomalla kertoessani päivän ohjelmasuunnitelmistani (koodaus).

Paljon on kurssin aikana opittu, mutta paljon on myös kiskottu hiuksia päästä. Yli muun minua häiritsi kurssin hallitsevuus. Se täytti jokaisen vapaan tunnin ja vei aikaa muilta kursseilta. Matematiikan opiskeluun ei juurikaan jäänyt mahdollisuuksia, kun 14 opintopistettä olivat kiinni juuri kyseisen viikon osasuorituksesta. Toisaalta ärsyttävää oli myös palautukset. Jokainen essee, käsitekartta tai java piti olla tietyssä muodossa palautettaessa. Palautuksen oikean muodon löytäminen oli alkuun hankalaa, ja ahdistusta ei suinkaan vähentänyt se, että arvosana saattoi riippua siitä, olenko osannut tehdä linkitetyn sisällysluettelon. En siis ollut myöskään opiskellut html:ää tai muita kurssille tullessani, joten näidenkin asioiden oppimiseen meni oma aikansa.

Ymmärrän toki, että tekstien muokkaaminen ja pakettien tekeminen on tärkeä ja hyödyllinen taito, mutta olisin mieluummin ottanut opin erillisenä kokonaisuutena niin, ettei olentojen ja luokkien tietämykseeni lasketa arvosteltavaksi sitä, kuinka käytän html:ää tai cmap toolsia.

Kaiken kritisoinnin rinnalla kurssista löytyy kuitenkin paljon positiivistakin. Osatehtävät olivat mielenkiintoisia, ja ongelmalähtöinen oppiminen sinänsä loistojuttu. Kurssin henkilökunta oli innostavaa ja osaavaa, mikä antoi motivaatiota. Esseet olivat itselleni oppimisen kannalta erittäin tärkeitä välietappeja ja jos niitä ei olisi ollut, ymmärrys olisi saattanut jäädä varsin pinnalliseksi. Kaiken huipennus, loppuprojekti, oli myös loppujen lopuksi huippujuttu. Niin suurta oppimista ja itseluottamuksen kasvua en ole kokenut monesti, kun saadessani itse suunnittelemani pelin toimimaan.

Varsin ristiriitaiset ovat tuntemukset tässä vaiheessa. Voi olla, että aika parantaa haavat, mutta ei välttämättä. Tällä hetkellä asia, jota kaipaan eniten on kunnon loma, vaan turha on toive. Parasta, mitä tämä kurssi opetti, on aikataulun hallinta ja oppimaan oppiminen. Takana ovat ne ajat, jolloin kaikki tuli eteen valmiina. Näitä taitoja tarvitsen varmasti tulevaisuudessakin. Ehkä tästä jäi kuitenkin kokonaisuudessaan enemmän positiivisia kuin negatiivisia asioita käteen. Nyt ainakin tuntuu siltä.