Metodeja tarvitaan ensinnäkin selkeyttämään koodia. Jos olisi yksi metodi, niin olisi vaikeaa tietää, missä kohtaa sitä mikäkin asia hoidetaan. Asian helpottuminen monimetodisessa koodissa edellyttää sitä, että antaa metodeille kuvaavat nimet. Näiden nimien avulla on paljon helpompi pysyä kärryillä siitä, mitä missäkin tehdään.

Voisihan sitä ajatella, että kun se on kerran kirjoitettu, niin ei sillä sitten ole enää mitään väliä, että onko esimerkiksi aloita alusta -kuuntelija nyt tämän parin tuhannen rivin koodin alku vai loppu puolella. Mutta mitä sitten tehdään kun ohjelma ei toimikaan; lähdetään selaamaan pari riviä kerrallaan koko koodia läpi vai? Tässä on yksi syy metodien käyttöön.

Toinen hyvä syy käyttää metodeja on toiston väheneminen. Entä jos ohjelmassa on vaikka tuollainen edellä mainittu aloita alusta -toiminto tai vielä parempaa: aloita uusi

-toiminto? Kirjoitetaanko silloin tuon kuuntelijan sisälle kaikki se, mitä uuden ohjelman aloittamisessa tarvitaan – uudestaan? Sillä luultavasti ohjelman aloittaminen täytyy koodata tapahtumaan muutoinkin kuin uuden ohjelman aloittamiseen tarkoitettua nappia painamalla. Tai voisi tuota nappia tässä tapauksessa ehkä vaatia painamaan, mutta kaikissa ohjelmissa tämä ei onnistu ja toistoa tulee varmasti.

Kolmas hyvä syy käyttää metodeja on se, että niitä voi käyttää erikseen luokan ulkopuolelta. Toisaalta, jos tekee vain yhden luokan, niin eihän näitä metodeja tultaisi käyttämään sen ulkopuolelta, mutta koska päädyimme jo siihen, että se oli hyvin epäselvää ja bugien ja muiden virheiden korjaamiseen ja ymmärtämiseen menisi luultavasti hirvittävästi aikaa, niin oletetaan, että luokkia olisi monta, metodeja jokaisessa se yksi. Luokkia olisi silloin vaikea lukea samalla, joutuisi kokoajan vaihtamaan ikkunaa. Lisäksi pitäisi aina luoda uusi luokka, määritellä se ja sitten tehdä vielä kuitenkin se metodi. Mieluummin siis toisin päin: yksi luokka, monta metodia.

Selkeintä ja toistoa vähentävintä olisi kuitenkin käyttää tarvittavan montaa luokkaa, jotka voi laittaa perimään eri muita luokkia ja tehdä niihin useampia metodeja, jotka käsittelisivät kukin yhtä asiaa, löytyisivät helposti, ja joita voitaisiin kutsua näistä toisista luokista sekä vain silloin, kun se on tarpeellista.