Neljäntoista opintopisteen suuruisena Studio1 on todella merkittävä kurssi kenelle tahansa, ohjelmointia jo hiukan taitaville että myös niille jotka tutustuvat siihen ensimmäistä kertaa fuksisyksynään. Niinpä kurssista on varmaankin hyvin vaikea saada yksinkertainen toimiva paketti, joten parantamisen varaa varmasti löytyy.

Kokonaisuutena kurssi on järjestelyineen yltänyt kiitettävälle tasolle ja näin jälkeenpäin ajateltuna opetusmenetelmät tuntuvat suorastaan nerokkailta vietettyäni kaksi viikkoa firman palveluksessa tutustuen kohtalaisen alkukantaiseen opetus- ja koulutusjärjestelmään..

Mielestäni eniten parantamisen (tai vähintäänkin uuden arvoinnin tekemisen) varaa on kurssin aloituksessa. Oppimiskynnys oli mielestäni hyvin jyrkkä. Pari luentoa eivät avanneet kovinkaan paljon ovea Java-ohjelmoinnin mystiseen maailmaan. Toisaalta olen huomannut syksyn aikana, että Java-ohjelmointi vaati mielettömän määrä “alkutietoa” ennen kuin voi edes pienen oman ohjelman toteutusta. Jo pelkästään Javan main-metodin ( public static void main(String args[]) )

ymmärtäminen määreineen vaati itseltäni useamman ohjelmointikierroksen verran työtä. Niinpä mielestäni kurssin alussa tulisi olla joko hieman enemmän luentoja aivan Javan perusteista, tai sitten yksi tai kaksi lapio-harkkoihin verrattavaa tietokoneharjoitusta, jossa jokainen opiskelija yksinkertaisesti tekee saman kuin harjoituksen vetäjä (tämän näyttö näkyy projektorista).

Toinen asia, joka minua myös hiukan ihmetyttää on kurssin arvosanan muodostuminen. Lähinnä blogin yllättävän suuri painoarvo ja esseiden suhteellisen pieni painoarvo tuntuvat nurinkuriselta. Myöskin blogin arvosanan muodostuminen tuntuu näin etukäteen myös hiukan epäselvältä, kun yhtään ennakkotapausta ei toistaiseksi ole olemassa.

Viimeinen pieni käytännön asia, jossa on parantamisen varaa, joka tulee näin nopeasti mieleen on ohjelmointiharjoitusten palautus. Etenkin kurssin alussa oli välillä erittäin vaikeaa metsästää omaa koodiaan kun ei tiennyt kenellä assarilla se oli. Onneksi tähän ongelmaan tuli helpotusta kurssin loppupuolella. Esimerkiksi yhden pakollisen “opetuskerran” lisääminen viikko-ohjelmaan, jossa assarit palauttavat koodin ja käyvät sen läpi saattaisi olla hyvä idea.

Kaiken kaikkiaan kurssi oli kuitenkin toteutettu vähintäänkin kiitettävästi. Toki kurssi oli työläs ja välillä tuskainenkin, niin apua ei ollut koskaan kaukana; pahimmillaan irssi-screenin päässä