Studio1, kurssi joka on kultin maineessa infolaisten keskuudessa alkaa olla ohi. Tarkalleen ottaen vajaan 27 tunnin päästä se on todellakin historiaa meille, iv07:lle. TKK:n työläin ja suurin kurssi (ainakin sen käyneiden mielestä) on tutustuttanut meidät Java-maailmaan. Maailmaan, josta itselläni ainakaan ei ollut juuri minkään näköistä kokemusta saati mielikuvaa entuudestaan.

Viime vuonna kun olin päättänyt hakea TKK:lle ajattelin meneväni lukioni tarjoamalle ohjemoinnin ensimmäiselle kursille. Perusteluinahan olivat sentään tunnin sijoittuminen ranskan tunnin päälle sekä “hyvä olla jonkin näköinen ajatus asiasta ennen TKK:lle menoa”. No, tunneilla olin, mutta lopputyötä en jaksanut tehdä, koska kurssimäärä hipoi muutenkin jo aivan liikoja. Silloinen kieli oli Pascal ja päällimäiseksi mielikuvakseni jäivät klassinen “Hello World!” ja hieno joulukuusi, jonka sain aikaan. Lukuun ottamatta ensikosketusta koodiin ja input-output käsitteisiin, se kurssi ei antanut.

Syksy tuli ja Studio1 alkoi. (Itseasiassa en edes ensimmäisenä koulupäivänä tiennyt info-opiskeluiden sisältävän ohjelmointia. >:/ ) Kukkien lähettämisestä Brasiliaan alkoi kivinen tie kohti Java-kielen (jonkinnäköistä) hallintaa.  Vaikka oman koodin tuottaminen oli varsinkin alkuun hankalaa, ja tottakai aikaa vievää edelleenkin – varsinkin itselle uusien asioiden sisäistäminen kestää hetken – alkoi vähitellen valjeta mitä ohjelmoini on. Pelit ja hyötyohjelmat, ikkunat ja valikot ym. alkoivat saada aivan uudenlaisen kokonaiskuvan mielessäni. Koodamallahan nekin on joku aikaan saanut. Tosin on tietenkin huomioitava, että massiiviset räiskintäpelit markkinoilla jne vaativat tuhansien työtuntien ja ihmiset panoksen.

 Antoisinta oli kenties siirtyminen graafiseen ohjelmointiin, jolloin havainnollisti oman aikaan saannoksensa paremmin. Sikobania oli oikein kiva koodata ja Tetris-peli nyt tietenkin toi jo uuden ulottuvuuden ohjelmointi-taitoihini. Ohjelmoinnista oli tullut ensinnäkin tuttua ja toisekseen ihan mielekästäkin. Okei, totta kai ei voi välttää siitä hehkuvaa nörtti auraa, mutta nyt se on myös jotain konkreettista eikä pelkkä sana sanakirjassa.