Hienoin asia Studio 1-kurssilla on se, miten ohjelmoinnin oppimista lähestytään monelta eri suunnalta. Tavoite, ohjelmoinnin osa-alueen ymmärtäminen, oivaltaminen ja käyttämisen oppiminen, motitetaan kunnolla ja hyökätään sen kimppuun monesta eri suunnasta. Kurssilla käytettäviä suuntia ovat kirjallisuuden lukeminen ja tekstin tai käsitetartan tuottaminen (teoriatehtävät), keskusteleminen (OLO), kuunteleminen (luennot ja OLO) sekä itse kokeileminen (ohjelmointitehtävät). Tiukka aikataulu pakottaa kaikki opiskelijat todenteolla tutustumaan jokaiseen opiskelumenetelmään ja löytämään nistä itsellensä parhaan.

Itse huomasin jo ensimmäistä Java-harjoitusta ohjelmoidessani, miten kannattaa mielummin lukea asia huolella – tai edes hutaisten – läpi ennen ongelman kimppuun hyökkäämistä. Jos aseena on vain yrittäminen, voi voiton saavuttaminen olla mahdotonta tai ainakin liian aikaavievää. Lukemiseen ryhtyminen tuntui aluksi typerältä, sillä lukiessahan koodi ei edisty yhtään eikä JAR-paketoinnin ajankohta lähesty sekunnillakaan.

Kurssin tiimellyksessä oppimisstrategiani kuitenkin selkiintyi. Uuden asian osuessa tielleni, siirsin Eclipse-ikkunan taskbariin sekä avasin Kalakirjan ja Googlen. Oivalsin, miten tietolähteiden tarjoama asearsenaali auttaa havittämään ongelman kuin ongelman. Olin löytänyt oman ohjelmoinninopiskelutyylini.

Täytyy tosin myöntää, että sotaratsu lähtee helposti keulimaan, kun ohjelmoinnin perusasiat ovat jo hallussa. Tässä asiassa oivallinen kurssisisältö pelasti kyllä hehkuttamani opiskelutyylin. En tiedä, miten kauan olisin esimerkiksi 5. ohjelmointitehtävän (swing) kanssa joutunut kamppailemaan ilman 4. esseetehtävää.

Voin lämpimästi suositella jokaiselle ohjelmoinnin opettelijalle asioiden teoriaan perehtymistä ennen koodin naputtelua. Aivan kuten kotoista ruotsia, myös Javaa oppii lopulta vain puhumalla ja kirjoittamalla, mutta ensin pitää hallita muutamia sanoja ja hiukka kielioppia.