Aloitetaanpa siitä, että HUH, jo on ollut urakka! Nyt viedään viimeistä tehtävien osalta ja harteilta alkaa jo karista tuo koko syksyn painanut taakka. Viime syksynä olin innoissani uudesta opiskelupaikasta ja jopa ohjelmoinnista. En ollut koskaan ennen ohjelmoinut, mutta suhtauduin asiaan myönteisesti. Tykkään puuhailla tietokoneiden kanssa, mutta en vain ole ikinä harrastanut asiaa sen enempää. Olin siis innoissani kaikesta.

Kurssi kuitenkin eteni huimaa vauhtia ja tekemistä oli uskomattoman paljon. Ensimmäiset teoria ja ohjelmointitehtävät tuntuivat vielä ihan mukavilta, joskin niissäkin jo oli oma haasteensa. Yhtäkkiä vain huomasin, että olin totaalisen pihalla! Tehtävät tuntuivat todella ylitsepääsemättömiltä ja palautuspäivät vain vilistivät ohitseni. Mielenkiintoni ja uskoni tietokoneen käyttökykyihini laskivat reilusti pakkasen puolelle. Ainut lohtuni oli, että puhuessani muiden kurssilaisten kanssa lähes kaikki muutkin olivat samoilla linjoilla. Projektin teon alettua tilanne kirkastui kuitenkin hieman. Löysin itsestäni taitoja, joita en tiennyt itselläni olevan. Lopulta sain kuin sainkin jonkinlaisen projektin kasaan, jonka sitten palautin. Tilanne ei siis ehkä ollutkaan niin toivoton kuin syksyn mittaan olin kuvitellut.

Nyt miettiessäni kurssia ja sen vaiheita tunnelmat ovat todella ristiriitaiset. Ohjelmointi harjoitukset olivat hyvä tapa oppia ohjelmointia. Teoria tehtävistä sai syvempää näkemystä ja yhteiset ohjelmointitehtävät ja OLO-sessiot toivot kurssiin oman hyvän lisänsä. Blogi kirjoitukset ja tentti tulivat vielä kaiken tämän muun päälle. Kaikki osat olivat kyllä tarpeellisia ja toisinaan todella mukaviakin, mutta aika ei mitenkään tahtonut riittää kaikkeen.

Vastausten tai hyvin ideoiden sijaan mielessäni on vain iso kasa kysymyksiä: On hyvä, että opiskelijat laitetaan tekemään kunnolla töitä, mutta missä kulkee raja? Samoin on hyvä, että kurssi on laaja moneenkin suuntaan, mutta kuinka paljon voi lopulta laittaa yhteen kurssiin (onko html-kielen liittäminen java-kurssiin välttämätöntä)? Hyvää on myös se, että vastuuta opiskelusta annetaan opiskelijalle itselleen, mutta voiko kaiken laittaa opiskelijan itsensä tehtäväksi? Käytännön harjoitukset ovat hyviä, mutta voiko teorian jättää kokonaan huomiotta (luentojen puute)? Entä pitäisikö opiskelijoiden erilaiset lähtötilanteet ottaa huomioon vai voidaanko luottaa siihen, että lopulta kaikki päätyvät samalle tasolle?

Mitä siis sanoa? Vastaukset kysymyksiin tietenkin riippuvat siitä, mitä kurssilta halutaan. Itse en ehkä vieläkään ole varma oliko mikä kurssin tarkoitus lopulta oli. Kaikkeni antaneena voin kuitenkin vihdoin todeta, että kurssi on ohi. Itse en ehkä odottanut aivan tällaista kurssia, mutta näyttää siltä, että olen siitäkin selvinnyt. Ehkäpä nyt onkin aika katsoa eteenpäin ja miettiä uusia haasteita, sillä ne odottavat jo malttamattomina kulman takana. Eipä siis muuta kuin lippu korkealle – minä selvisin studio1-kurssista!