Kurssin aikana Java API tuli tuttuakin tutummaksi. Moneen ongelmaan löytyi sieltä ratkaisu ja oiva apu. Sivuja selailemalla löytyi metodeja, jotka sopivat suoraan omiin tarpeisiin. On siis selvää, että API on hyödyllinen tietopankki ohjelmoijalle. Sen avulla yksinkertaisesti säästää paljon turhaa työtä. Mutta pelkällä API:lla en varmaankaan kurssista olisi selvinnyt.

Varsinkin aluksi, kun ohjelmointi oli vielä täysin vierasta ja metodit, oliot ja näkyvyysmääreet tuntuivat heprealta, tuntui, ettei API:stakaan saanut kauheasti irti. Samoihin outoihin termeihin törmäsi sielläkin. Samoin aluksi tuntui vaikealta ottaa käyttöön uusia luokkia tai metodeita, kun ei voinut olla aivan varman niiden toiminnasta.

Kurssia ajatellen yksi API:n hyvä puoli on varmasti se, että se on luokkien ja metodien kirjasto, mutta sieltä ei kuitenkaan löydy kauheasti suoria koodiesimerkkejä, joista olisi hyötyä alkuvaiheen koodaajalle. Toki tämä on myös koodaajan etu, sillä kopioimalla ei opi mitään!

Jonkin harjoituksen alussa tai jollakin luennoista olisi kurssin henkilökunta voinut esitellä ja käydä läpi API:a ja sitä miten sitä luetaan. Sillä aluksi sen opetteluun meni jonkin verran aikaa. Assarit kyllä muutamaan kertaan harjoituksissa kehottivat katsomaan asioita API:sta ja saattoivat jopa avata API:n pääsivun, mutta alkuun sen käyttö tuntui hankalalta. Vasta kun muuta mahdollisuutta ei ollut käännyin API:n pariin. Mutta opittuani käyttämään sitä, en enää pärjännyt ilman sitä.

API:lla on siis selkeästi enemmän etuja kuin haittoja. Lisäksi se on varmasti pelastanut useammankin java-ohjelmoijan projektit. Mutta pitkälti kyse on varmaankin myös siitä, että java on todella käyttäjäystävällinen kieli. API:a voisi verrata sanakirjaan uuden kielenopettelussa – Se on tärkeä ja tarpeellinen, mutta ei korvaamaton apu.