Kun tapaus 0:n virike (Soul Catcher 2025) heilahti eteeni pöydälle, lähti sormi välittömästi etsimään suuta. Huiman vapaaehtoisuusprosentin takia ilmoittauduin puheenjohtajaksi. Sofi nappasi sihteerin paikan. Alun arpomisen jälkeen OLO:n oivallisuus alkoi hahmottua AHAA-elämyksen siivittämänä. OLOhan on käsittämättömän hyvä tapa imeä projektiin osallistuvien erikoisosaamiset yhteiseksi hyväksi.
Lappuja alkoi alun kankeuden jälkeen ilmestyä kuin liukuhihnalta. Aivoriihessä tulee totta tosiaankin heittää itsekriittisyys pois ja keskittyä vain tussilla kirjoittamiseen. Yllätyin positiivisesti, kun laput jäsentyivät mainion ryhmämme ansiosta Sofin käsittelyssä taululle järkeväksi muodostelmaksi [tapaus0]
Tapaus 1 taisi osua liian ihanaan aiheeseen. Platon ja Aristoteles innostivat vähän liian korkealentoiseen keskusteluun. Varsinkin Oulan kanssa eksyimme liiaksi metafysiikan pariin. Otan tästä puheenjohtajana täyden vastuun. 
Marianne koitti oivallisesti vihjata paluuta varsinaisen ongelman pariin, mutta koitimme kunnianhimoisesti jäsentää Post-It-lappuja [tapaus1]. Tulevissa sessioissa tulee kyllä mielestäni ehdottomasti kohdistaa painoarvoa varsinaiseen tehtävään ja miettiä jo jäsentelyvaiheessa seuraavaa askelta eli oppimistavotteiden asettamista. Seitsenaskelinen menetelmän ensimmäiset viisi askelta tulivat kyllä kaikille tutuiksi. Tästä on hyvä jatkaa.
Oppia OLOt kaikki! Purkua odotellessa…
3 comments
Comments feed for this article
syyskuu 12, 2007 at 1:57 ip
Oula
Mukava kokemushan tuo ensimmäinen sessio oli.
Tapaus 0 tosiaan lähti hieman hitaasti käyntiin, mutta lopulta aiheesta oli melko helppo keksiä asiaa.
Tapaus 1 sen sijaan oli vähän kinkkisempi. Alkuun ei oikein meinannut tajuta, mihin tapauksessa pyritään / mitenkä tapaus liittyy mihinkään. Lopulta kuitenkin keskustelu lähti käyntiin ja tavoitteet selvisivät kummasti.
Ja kuten Svantekin tuossa jo mainitsi, kannattaa keskustelu yrittää pitää melko lähellä itse aihetta. Jos aika ei olisi niin rajoitettu, olisi toki mielenkiintoista rönsyillä enemmän.
syyskuu 17, 2007 at 6:45 ip
Suni
Ensimmäinen OLO-sessio oli tosiaan ainakin itselleni yksi suuri AHAA-elämys. Aikaisemmin olin monesti kuullu puhuttavan tarunhohtoisista OLO-sessioista, mutta kukaan ei ollut koskaan selittänyt varsinaisesti mitä OLOilu on. Vihdoin se selvisi ja olihan se kieltämättä jotain aivan muuta kuin mitä oli aikaisemmin kuvitellut.
Tapaus ykkösestä sen verran, että vaikka aihe oli periaatteessa kohtuu yksinkertainen niin silti tuntui siltä, että siitä ei saa käytännössä minkään näköistä otetta. Ei tiennyt mistä lähteä liikkeelle. Jäsentelyvaihe oli vaikea ja Post-It-laput saivat kyytiä kun niiden paikkaa vaihdettiin alati. Mutta lopulta siitäkin selvittiin kunnialla.
Ja kuten Svante sen jo totesi: Tästä on hyvä jatkaa.
syyskuu 17, 2007 at 8:17 ip
odc33
Olipa OLO. Ja hyvä sellainen. Näin voisi tiivistää ensikokemukseni OLO-sessiosta.
Aluksi OLO tuntui vain perinteiseltä ryhmätyöskentelyltä, mutta onneksi sain hyvin nopeasti huomata, ettei se todellakaan ole sitä. Lähestymistapa ongelmiin oli aivan uusi. Luovuudella ei tuntunut olevan rajoja, ja olikin hauska huomata kuinka rönsyileväksi keskustelu kehittyi etenkin Tapaus 1:ssä.
Ja kuten on sanottu, niin tämä luovuus voi olla kaksiteräinen miekka, sillä hyvin nopeasti voidaan alkuperäinen ongelma unohtaa ja siirtyä aivan eri asian käsittelyyn. Kaikenkaikkiaan OLO:sta jäi hyvä maku suuhun, ja odotankin innolla millaisia keskusteluja ja ongelmanratkaisuja seuraavat sessiot tuovat mukanaan.